Tein monenlaisia sidontatekniikoita, kuten solmuja, rautalankasidontaa, taittelua ja rypistämistä. Kloriitti vaikutti eniten materiaalin kanssa, joihinkin farkkuihin ei välttämättä tullut mitään. Mitä pehmeämpi farkku, sitä helpommin värinpoisto onnistui. Värinpoistoa on vaikea suunnitella tai tehdä niitten mukaan, se on kuin värjäystä jonka lopputuloksen näkee vasta myöhemmin, siihen sen kummemmin vaikuttamatta. Jälkeenpäin lisätty kloriitti ei niinkään lisännyt värinpoistoa. Kloriitti + vesi, ja vaikka olisi laittanut pelkkään kloriittiin niin se ei ollut sen vahvempi tulos kuitenkaan.
Tilasin mekkoja alkukeväällä ja suunnittelin mallistoa, mutta nyt mallistoni on kokenut niinkin suuren muutoksen että mekot vaihtuivat farkkutuunailuun ja sen valkaisuun ja värjäykseen. Värjätyistä farkuista haluisin tehdä erilaisia kodintekstiilejä ja vaatteita/asusteita. Aion myös suunnata ajatuksia taidetekstiileihin, ja ehkä nyt onkin tapahtunut inspiraatio juuri niihin. Innoituksena on ollut meri ja sen juuri tietyt osat.
Tein mekkoihin värjäyskokeiluja. Kokeilin liukuvärjäystä, dippausta, shipori-menetelmiä eli taittelu/sidonta tyylejä. Olin erittäin vaikuttunut shipori tekniikasta, ja se inspiroi myös muotoilun lopputulosta tuotteissa.
Mekot on värjätty vähintään yhden kerran. Jokaisella oli omat hyvät puolensa. Lähinnä nämä materiaalit kuten puuvilla, trikoo ja puuvillasekoitus. Trikooseen väri tarttuu hyvin nopeasti. Luonnonkuidut on helpointa värjätä, ja varsinkin jos ne pesee ja kastelee hyvin. Pelkällä kuivan ja märän kankaan erolla on merkitystä.
Monia tapoja luoda monenlaisia pintoja. Farkku on muokattavissa niin moneen, kuitenkin haluan vielä kokeilla vanhempaa valkaisua kuin kloriitilla saa aikaiseksi.
