Käsityöläisen haasteita, niin arjessa kuin työssä.

Olen kuullut monesti että asiakkaat eivät maksa laskujaan käsityöläisille. Minua ihmetytti asia paljon kun kuulin ensimmäistä kertaa tämmöisestä huomiosta.  Nyt kun olen koulun osuuskunnassa niin olen itsekin huomannut se kuinka vähän käsityöläisen tai muotoilijan työtä ymmärretään. Paljon on ihmisiä joilla on hyvä koulutus ja selvät kyvyt tehdä omaa asiaansa niin silloin mielestäni pitäisi sitä kunnioittaa ja olla sanansa mittainen.

Esimerkiksi asiakas pyytää jotakin ihmistä suunnittelemaan häät. Hetken kuluttua tai lopuksi sanotaan että en haluakaan koko suunnitelmaa tai hän haluaa vain jonkun osan siitä.
Olet kuitenkin esimerkiksi työn suunnittelu vaiheen puolessa välissä, niin paljon palasia on koottu suunnitelmaan, luonnoksin, kuvina,  muistiinpanoina tai vai pään sisään. Sitten lopuksi siitä esitetään vain pieni osa. Siinä kohdassa menee paljon aikaa hukkaan,  eikä se kata työtunteja.  Itsekin saatan aamusta iltaan miettiä jotakin ratkaisua, mutta en ajattele tai ota sitä työtunteihin. Ne olen määritellyt erilaisiksi.
Onko se asiakkaalta väärin ohjeistusta,  pitääkö jokaisesta suunnitelmasta tehdä heti kirjallinen sopimus.  En tiedä mikä olisi hyvä niin asiakkaan kuin työntekijän puolesta koko homman yhteisistä sopimuksista. Itse olen tottunut suullisen sopimuksen olevan tarpeeksi, mutta paljon huomioita on tullut tähän kohtaan.

Monesti olen myös huomannut epäilyä asiantuntijuutta kohtaan. Ja jos lopuksi isot suunnitelmat on tehty ja niitä ei haluta siinä vaiheessa niin joutuu vaan puremaan hammasta ja sopeutua tilanteeseen miten mahdollista ja tapoihin kuuluu. Silloin oma aika tuntuu merkityksettömältä. Joskus suunnitelmat on kuitenkin toteutettu, mutta paljon myöhemmin ja/tai suunnitelmaa on muutettu. Silloin en halua asiakkaan sanovan esimerkiksi että tämä on suunniteltu hänelle henkilökohtaisesti uniikiksi kappaleeksi mutta joku toinen sen toteuttaa tai idea vain varastetaan yms. Ja kuitenkin käytetään jonkun nimeä. Jos suunnitelmasta on maksettu luvatun mukaan niin hyvä. Mutta silti se ei ole se kaikki tai se juttu. Olen vain tässä nyt huomannut kun töitä on lupailtu niin yksityisiltä kuin firmojen tai oppilaitosten tiimoilta. 

Paljon olisi muös sanottavaa siitä mistä tarvittavat tavarat lopuksi haetaan. Ketjut rulaa siinäkin.